Marja Mattlar

Marja Mattlar on laulaja-lauluntekijä Hartolan Vuorenkylästä. Marjalla on oma, selkeästi erottuva tyyli sekä lauluntekijänä että esiintyjänä. Lauluissa on keskieurooppalaisten balladien tunnelmaa ja sanoitukset ovat olennaisen tärkeitä.

Levytysura alkoi Ranskasta...

Ensilevyn tekoon Marja ryhtyi ranskalaisen Gabriel Yacoubin tarjouduttua yhteistyöhön vuonna 1992. Laulujen sovitukset, äänitys ja tuotanto tehtiin Pariisissa ja Pariisi–Vuorenkylä ilmestyi vuonna 1993. Levy sai suorastaan ylistävät arviot niin jazz-, rock- kuin kansanmusiikkikriitikoiltakin. Rytmi-lehti valitsi sen kuukauden levyksi, Rumba-lehti arvioi sen "viittä vaille nuhteettomaksi mestariteokseksi" ja WUM-lehti "parhaaksi 90-luvulla Suomessa julkaistuksi levyksi".

Ranskalainen Buda Musique -levy-yhtiö kiinnostui Marjan musiikista ja julkaisi Pariisi–Vuorenkylä-levyn Ranskassa sekä 20 muussa maassa, mm. Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Australiassa ja Japanissa.

...jatkui sitten Suomessa...

Vuonna 1996 Marja julkaisi toisen CD-albuminsa Lumi, jonka sovituksista ja tuotannosta vastasi Pekka Pohjola. Taustalla musisoi jousikvartetilla vahvistettu Pekka Pohjolan yhtye. Buda Musique julkaisi myös Lumi-levyn 20 maassa.

Koristekuva

Englantilainen Folk Roots -lehti kirjoitti Lumi-levystä: "Tämä levy kuulostaa suorastaan ylellisen tyylikkäältä. Albumi on äärimmäisen hyvin tuotettu ja tämä koskee sekä kamariorkesterisovituksia että Mattlarin seesteistä ääntä – tai läsnä on oikeastaan kaksi ääntä: hivelevä matala rekisteri ja leijuva korkea." Eräs Rumba-lehden toimittaja nimesi levyn laulun Neljän tuulen talo vuoden 1996 parhaaksi kotimaiseksi sävelmäksi.

Yhteistyö Gabriel Yacoubin kanssa vei Marjan Belgiaan kiertueille, joita on ollut kaikkiaan viisi. Vuonna 1998 Marja julkaisi numeroituna erikoispainoksena live-CD:n, joka sisältää vuosien 1996 ja 1997 Belgian konserteissa taltioituja lauluja. Belgiassa-levy on äänityksiä, kansigrafiikkaa ja sanojen hollanninkielisiä käännöksiä myöten Belgiassa toteutettu.

...ja kolmas levy tehtiin Ruotsissa

Vuonna 2000 ilmestyi Vesi-CD, jolla yhteistyökumppaneina olivat Gabriel Yacoub sekä Ruotsissa asuva äänittäjä-sovittaja-muusikko Jaakko Viitala. Äänitykset tehtiin Ruotsissa, Ranskassa ja Suomessa, ja muusikot olivat kaikista kolmesta maasta. Levy sai täydet pisteet Rytmi-lehden kriitikolta ja mm. seuraavia arvioita muilta lehdiltä: "Laadukasta suomalaista maailmanmusiikkia pikantilla eurohöysteellä ryyditettynä" (musa.fi), "Laulelman parhaimmistoa" (Kaleva), "Aitoudessaan pettämättömät kappaleet syvenevät kuuntelukertojen myötä" (Itä-Häme).

Marja Mattlar

Raskaita covereita ja kokoelma siihenastisista

Koristekuva

Samoihin aikoihin julkaistiin jyväskyläläisen raskasta rockia soittaneen Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen Itku pitkästä ilosta -albumi, joka päättyy Marjan Lintu-kappaleeseen. Levystä tuli listamenestys ja Lintu tunkeutui rockväen tietoisuuteen. "Loistava valinta" (Rytmi), "Ylitse muiden" (Jyväskylän ylioppilaslehti), "...nostaa palan kurkkuun" (Soundi), "Liikuttavan kaunis, voisi sanoa jopa terapeuttinen kappale, jossa kenties kauneimmat lukemani kuolemasta kertovat lyriikat" (Etelä-Suomen Sanomat), "Komea laulu täältä lähtemisestä ja sen vaikeudesta" (Karjalainen) kommentoivat lehdet Lintu-laulun heavy-versiota.

Koristekuva

Yhteistyö sai jatkoa vuotta myöhemmin, kun Niskalaukauksen Kuilun partaalla -äänitteellä ilmestyi Marjan Kehtolaulu. Vuoden 2002 menestysalbumilleen Rajaportti yhtye levytti Marjan ennen julkaisemattoman kappaleen Elinkautinen pelkän jousikvartetin säestyksellä. Trio Niskalaukauksen viimeiseksi levyksi jääneellä, vuonna 2004 ilmestyneellä Tilinteon hetki -tuplakokoelmalla yhdeksi yhtyeen ohjelmiston suosituimmista kappaleista noussut Lintu kuullaan sekä studio- että konserttiversiona. Trio Niskalaukauksen lopetettua toimintansa Timo Rautiainen on edelleen esittänyt Lintua milloin sinfoniaorkesterin säestämänä, milloin yksin akustisen kitaran kanssa.

Marjan levyt ovat olleet Pariisi–Vuorenkylästä asti K-Tel/Edelin jakelussa. Yhteistyötä syvensi vuonna 2002 julkaistu kokoelmalevy Lintu – Vuodet 1991–2001, joka sisältää poimintoja jokaiselta Marjan albumilta sekä singlelevyjen nimikappaleet, yhteensä 17 laulua. "Tämä on oikeaa Taidetta sanan parhaassa merkityksessä; herkkää, koskettavaa ja ajatuksia herättävää." (Rumba)

Levytysura jatkui Tulella ja Polulla

Koristekuva

Vuonna 2003 ilmestyi Marjan neljäs studioalbumi Tuli, jonka sovittaja-tuottajana toimi Yari. Julkisuuteen Se-yhtyeensä myötä 1980-luvulla tullut, sittemmin elokuva- ja teatterimusiikkiin keskittynyt Yari dramatisoi Marjan lauluja jousikvartetin, koskettimien ja kielisoitinten avulla. Levyn päättää Trio Niskalaukauksen kanssa esitetty kappale Koiranelämää. "Levy, jonka hienous kaikkine nyansseineen avautuu vasta useammalla kuuntelukerralla." (Rumba), "Mattlarin levyjen instrumenttivalintoja ei voi kuin ihailla." (Etelä-Suomen Sanomat), "Erikseen täytyy kiittää Mattlarin ääntä, joka todellakin soi. Sekä ylä- että alarekisterissä on musiikkia." (Jyväskylän ylioppilaslehti).

Koristekuva

Viides studioalbumi Polku julkaistiin vuonna 2007. Yhteistyökumppaneina olivat tällä kertaa Ilmari Issakainen ja Tyko Saarikko maanläheistä ja ajatonta musiikkiaan saksalaisen levy-yhtiön kautta julkaisevasta Tenhi-yhtyeestä. He sovittivat, äänittivät ja tuottivat Marjan laulut Polku-albumille, ja Saarikko myös suunnitteli levyn kannet. Polkua äänitettiin vanhassa kansakoulussa Pirkanmaalla, lampolan vintillä Itä-Hämeessä, sekä Helsingissä lauttasaarelaisessa olohuoneessa ja työhuoneella Vallilassa. Sovituksissa lähdettiin liikkeelle siitä perusasetelmasta, jossa laulut syntyvätkin, eli Marjan laulusta ja akustisen kitaran soitosta. "Tämä on hämmästyttävä kokonaisuus. Ei heikkoa biisiä. Sanoitukset silkkaa runoutta. Taustabändi ilmiömäinen. Laulusuoritukset ylimaallisia." (Rytmi), "Upea albumi huipentuu siellä missä pitääkin, eli viimeisen raidan Mikä jää aikana." (Soundi), "...varauksetta sanoen mestariteos." (Jyväskylän ylioppilaslehti).

Konserttien sointimaailma – Belgiasta Vuorenkylään

Marja Mattlar

Vuonna 2008 ilmestyi Marjan ja hänen pitkäaikaisen duokumppaninsa, kanteleensoittaja Eveliina Kontion kesäinen tupakonsertti Vuorenkylässä-nimisenä tallenteena. CD tehtiin paitsi dokumentiksi laulu–kitara–kantele-kokoonpanon esityksestä myös vastaamaan niiden kuulijoiden toiveisiin, jotka ovat ilmoittaneet mieltyneensä erityisesti Marjan konserttien riisuttuun sointiin. Belgiassa-konserttitallenteella oli lauluja pääasiassa Pariisi–Vuorenkylältä ja Lumelta, kun taas Vuorenkylässä-levylle tallennettiin lähinnä Veden ja Tulen lauluja. Äänityksestä Vuorenkylän Harjun talon tuvassa huolehtivat Ilmari Issakainen ja Tyko Saarikko. Issakainen vastasi myös Vuorenkylässä-levyn editoinnista ja masteroinnista, Saarikko puolestaan kansitaiteesta.

"Mattlarin laulun sekä kitaran ja Kontion kanteleen yhteistyö on korvia hivelevän aistillista. Musiikki värähtelee kirkkaana niin kuulijan sielussa kuin kaiuttimienkin kalvolla. – – Mattlarilla on taito luoda kuulijalle tila, jossa hän voi pysähtyä omien ajatusten ja mielenmaiseman ääreen." (Keskisuomalainen), "Vuorenkylässä-levy riisuu livetoteutuksineen Mattlarin kappaleet entistä paljaammiksi ja nostaa esiin lauluntekijän oman vahvan äänen, jonka tummasävyinen syvyys hallitsee taustalle jääviä kielisoittimia hellästi ja päättäväisesti. Omasta mielestäni Mattlarin kappaleet ovat parhaimmillaan juuri tässä muodossa. Ne ovat täydellisiä ilman suuria koristeluja tai monipuolisia soitinkavalkadeja. Niissä on sellaista sisäänrakennettua kauneutta ja viisautta, jollaista vain harvat lauluntekijät todella onnistuvat musiikkiinsa upottamaan." (Desibeli.net).

Kokoelmalevy nauha-arkistojen kätköistä sekä nuottikirja

Marja teki ensimmäisen laulunsa Sateen jälkeen vuonna 1970. Ensilevy Pariisi–Vuorenkylä ilmestyi kuitenkin vasta vuonna 1993, yli 20 vuotta myöhemmin. Vuodesta 1985 lähtien lauluja oli kyllä äänitetty eri tarkoituksia varten eri paikoissa, ja valmiit kela- ja dat-nauhat oli huolellisesti arkistoitu. Näiden nauhojen digitoinnin yhteydessä talvella 2008–09 Marja kuunteli materiaalin läpi ja huomasi, että mukana oli lauluja, joista olisi muuhunkin kuin vain arkistoitaviksi. Kokoelmalevylle hän valitsi 12 ennen julkaisematonta laulua sekä kolme sellaista laulua, joiden versio poikkesi julkaistusta versiosta huomattavasti. Jaakko Viitala suoritti studiossaan materiaalin editoinnin eli saattoi eri aikoina erilaisissa paikoissa ja olosuhteissa tehdyt äänitykset mahdollisimman yhtenäiseksi soivaksi kokonaisuudeksi.

Marja Mattlar

Samanaikaisesti kokoelmalevyn kanssa Marja toteutti jo pitkään suunnitteilla olleen nuottikirjahankkeen. Hän valitsi kirjaan mukaan 29 lauluaan – niitä, joita oli kysytty eniten nuotteina sekä niitä, jotka olivat osoittautuneet keikoilla suosituimmiksi. Yari teki nuotinnustyön mahdollisimman yksinkertaisella melodia–sanat–soinnut-periaatteella.

Varhaisten parhaita -kokoelmalevy ja Säv & san Marja Mattlar -nuottikirja oli alusta asti tarkoitus julkaista yhtä aikaa vuonna 2010, joten niiden ulkoasut suunniteltiin yhteneviksi. Graafikko Minna Mäkipää toteutti herkkinä kukka-aiheina ja ornamentteina näyn siitä, miten lauluntekijän ajatus ja tunne vähitellen kasvavat sanoiksi ja säveliksi sekä miten nämä sanat ja sävelet yhä jatkavat kasvamistaan kuulijan yksilöllisenä kuuntelukokemuksena.

"Tyhjästä Mattlar ei tullut, siitä kertoo laulaja-lauluntekijän uran alkuvaiheita esittelevä uusi kokoelma Varhaisten parhaita... – – Omasta alkuhämärästään Mattlar on hionut ’omaa juttuaan’, keskiaikaista virtaavaa balladimuotoa." (Karjalainen)

"Aluksi on jopa outoa kuunnella niin vahvan ja oman äänen ja tyylin omaavan artistin alkutaipaleen teoksia, joissa kaikki tutut elementit ovat jo olemassa, mutta vielä hieman hiomattomina ja suuntaansa etsivinä. Joukosta löytyy kuitenkin heti ensi kuulemalta lauluja, jotka haluaa kuulla uudelleen ja uudelleen. – – Suurin osa levyn sisällöstä toistaa Mattlarille myöhemminkin hyvin tuttuja teemoja; kaipausta, kuolemaa, ystävyyttä ja rakkautta. Kaikista hienointa on, että hänen musiikissaan nuo sanat myös tavoittavat merkityksensä. Nämä laulut tietävät mistä kertovat. Siksi niitä on ilo kuunnella." (Desibeli.net)

"Yari on pyrkinyt omalta kohdaltaan tarjoamaan ihmisille Mattlarin musiikin mahdollisimman aitona ja puhtaana, antamaan heille kappaleiden sydämen. – – Mattlarin nuottikirja on täynnä ihania lauluja, joihin toivoisin niidenkin, jotka eivät vielä niitä tunne, tutustuvan. Näistä lauluista voi löytää itselleen elinikäisiä ystäviä." (Desibeli.net)

Marja Mattlar

Kuudes studioalbumi Kuu

Seuraavalle levylleen Marja pyysi sovittaja-tuottajaksi Jaakko Viitalan, Vesi-albumilta ja Varhaisten parhaita -kokoelmalta tutun yhteistyökumppanin. Pienimuotoiseksi, mutta rikkaaksi suunniteltu sointimaailma innosti Marjaa ryhtymään Kuun toiseksi taiteelliseksi tuottajaksi, mikä oli hänelle uusi rooli levynteossa. Säveltäjä Otto Romanowski teki joihinkin levyn kappaleväleihin soivia siltoja, kuunsiltoja, ja levyn päättävään Itkijänainen-lauluun Marja pyysi Yaria tekemään mieskuorosovituksen. Kuuta äänitettiin lampolan vintillä Vuorenkylässä ja Jaakon studiossa Etelä-Ruotsissa. Itkijänainen-laulu tallennettiin Pohjois-Karjalassa, Viinijärven ortodoksisessa kirkossa yhdessä Joensuun Mieslaulajien kanssa.

"Tällä levyllä sanat ja sävel ovat tasaparia, siksi kokonaisuus on myös musiikillisesti upea." (Hämeen Sanomat), "Kuu on seesteinen ja puhutteleva albumi. Marja Mattlarin laadukkaitten ja persoonallisten levytysten sarja jatkuu arvoisellaan tavalla." (Salon Seudun Sanomat), "Kappaleiden riimitykset ja sovitukset korostavat karua kauneutta." (Keskisuomalainen), "Hitaat ja maalailevat kappaleet toisensa jälkeen tulevat lähelle, niin kuin Mattlarin musiikki aina. Jälleen ajattelen, kuten jo vuosien ajan olen ajatellut, että jos ajatuksillani ja tunteillani olisi ääni, se kuulostaisi tältä." (Desibeli.net).

Marja Mattlar

Juhlavuoden kunniaksi musiikkielämäkertakirja

Marjan puoliso, toimittaja Tapio Mattlar oli tallentanut vuodesta 1995 lähtien Marjan musiikkiuraa kirjan käsikirjoituksen muotoon. Tarkoitus oli, että vuonna 2013, kun Marja täyttää 60 vuotta, musiikkielämäkerta julkaistaan. Käsikirjoitus seurasi toisintekijämuusikon uraa kronologisesti ja melko yksityiskohtaisesti, ja kun mukaan liitettiin kuvitus, kokonaisuus laajeni sellaisiin mittoihin, että kukaan ulkopuolinen kustantaja tuskin olisi teosta suostunut julkaisemaan ilman rajua karsimista. Kun katsaus kirjakauppojen elämäkertavalikoimiin vielä osoitti, että kirjakustantajat eivät juurikaan satsaa elämäkertojen ulkoasuun, kirja päätettiin julkaista omakustanteena. Näin Marja Mattlar – musiikkiura omin päin -kirja toteutui sekä sisällöltään että ulkoasultaan sellaisena kuin kirjan tekijä ja kohde halusivat.

Toisintekijämuusikon tarinaa on laajennettu ja syvennetty haastattelusitaateilla, levy- ja konserttiarvioilla, kuulijoiden palautteilla sekä otteilla työskentelypäiväkirjoista. Kirjan 330 sivua ja yli 200 kuvaa dokumentoivat yksittäisen muusikon työtä, mutta nostavat samalla esiin myös viime vuosikymmeninä vallinneita suuntauksia ja käytäntöjä suomalaisessa musiikkiteollisuudessa, mediakulttuurissa ja säveltaiteen tukipolitiikassa.

"Marja Mattlarista kertova teos on valoisa voimatarina. Aviomies Tapio Mattlarin toimittama laaja kirja esittelee hienon, mutta suurelle yleisölle melko tuntemattoman laulajattaren, joka vieroksuu yleisiä myyntiehtoja ja niiden mukaisia myönnytyksiä. Tehdäkseen sitä mikä on rakkainta ja mikä tulkitsee aidoimmin omaa." (Keskisuomalainen), "Musiikkiura omin päin on arvokas lisä suomalaisten musiikkielämäkertojen genreen. Siinä kuuluu ääni moninkertaisesta marginaalista – maaseutu versus Helsinki, omakustantaja versus musiikkibisnes, nainen versus miehinen ala, laulelma ja folk versus iskelmä-pop-rock." (Karjalainen), "Musiikkiura omin päin on poikkeuksellinen julkaisu maamme musiikkikirjallisuudessa. Vastaavanlaisella tarkkuudella läpikäytyä taiteilijauraselvitystä en tiedä aiemmin tehtynä olevan olemassa." (Muusikko).

Koristekuva

Valikoituja lehtiartikkeleita vuosien varrelta