Marja Mattlarin runolliset laulut soivat folkmusiikin uuden aallon harjalla. Oman linjan säilyttäminen ja työskentely Hartolan Vuorenkylällä, sivussa ruuhka-Suomen valtavirroista, ei ole ollut helppoa. Silti se on kannattanut: Marjalla on kuulijoita ympäri maailmaa siinä missä kotimaassakin.
Muusikko Marja Mattlar iloitsee sydämensä kyllyydestä valtion säveltaiteenapurahasta, joka antaa ensimmäisen kerran pian 20-vuotisella uralla vapaat kädet keskittyä musiikintekoon vailla murhetta arkisesta toimeentulon pohdinnasta. Lampaankasvattaja ja perheenäiti on myös uudessa elämänvaiheessa, kun kaikki kolme poikaa ovat lentäneet kotikylältä Jyväskylään opiskelemaan.
– Ei tarvitse pätkiä työrupeamia ja miettiä, saako tästä nyt tarpeeksi rahaa. Nyt on voinut irtautua musiikin tekemiseen, kun ei enää iän myötä jaksaisikaan montaa asiaa yhtä aikaa, hän aloittaa totisena ja helähtää sitten nauramaan.
– Tässä me nyt Tapion kanssa kierretään tuvasta keittiön kautta kamariin ja sieltä eteisen kautta takaisin tupaan ja huhuillaan toisiamme.
Turhia kierroksia hän ei ole silti ehtinyt astella. Apurahakauden ensimmäisenä tuloksena on jo putkahtanut ulos uusi cd, Polku.
Harva levy kerää kriitikoilta samanlaisia suitsutuksia – etenkään kun sillä ei kosiskella taivaskanavien, suurten konserttisalien tai tanssilavojen massoja.
Musiikintekijää työllistää myös Norjassa asuvan Rauni Magga-Lukkarin hanke kääntää Marjan tuotanto saamen kielelle. Monisäikeiset laulut ilmestyisivät näin runokirjana.
Uusin idea on laatuaan toisen live-levyn äänittäminen. Marjan sävelmaailma on pelkistetyn akustinen, sillä hän on esiintynyt paljon kahden kanteletta soittavan Eveliina Kontion kanssa. Niinpä livetaltioinnit aiotaan tehdä kesällä kotitilan tuvassa, yksinkertaisella mutta modernilla tekniikalla.
Marja Mattlar ei edes koeta peitellä intoaan, kun oma elämäntilanne osuu yksiin folkmusiikin uuden tulemisen kanssa.
– Tämä on aivan käsittämättömän hienoa. Alle kolmekymppiset ovat ihastuneet folkkiin ja ottavat tällaisen musiikin vastaan ihan kaksin käsin.
Muusikkokumppanit ovat matkan varrella sen kun nuorentuneet sitä mukaa, kuin taiteilija itse on kypsynyt. Tulee mieleen, onko Marjan musiikki iätöntä vai onko hän vain aina ollut edellä aikaansa.
Marja itse ottaa nöyränä vastaan sen eri-ikäisten kuulijoiden kiitoksen, jota hän on saanut niin edellisen Tuli-albumin yhteistyöstä metallimusiikin kotimaisen suosikin Timo Rautiaisen kanssa kuin uutukaisesta Polusta, jonka sovituksista vastaavat kansainvälisillä areenoilla kiitetyn Tenhi-yhtyeen Tyko Saarikko ja Ilmari Issakainen.
– Olen tämän uuden levyn arvosteluissa tuntenut iloa etenkin siitä, kun taustaani on viitattu niin kunnioittavasti.
Mattlar julkaisi ensimmäisen, Pariisissa äänitetyn levynsä 1993. Hänen runolliset laulelmansa kolahtivat käännettyinä niin ranskaksi kuin englanniksi. Viimeksi Mattlar kohtasi viime kesänä Helsingissä haltioituneen parinkymmenen fanin joukon, joka matkasi tänne Karibialta Ranskaan kuuluvalta Rèunionin saarelta tavatakseen idolinsa ja oppiakseen suomea.
Oma tie on silti ollut pitkä, kun levyt ovat syntyneet harvakseltaan 2–4 vuoden välein eikä julkisuusmyllytyksen puolesta ylikansallisella ja jopa ylimielisellä tähtitaivaalla ole juuri ollut tilaa toisinajattelijoille.
– Vaikka itse on välillä miettinyt, onko tässä mitään järkeä, niin pitkäjänteisyys on palkittu ainakin oman itsekunnioituksen kautta.
Hän kokee olleensa aina ennen kaikkea lauluntekijä; uskollisuus omalle tielle on tarjonnut vapaat kädet toimia ilman kenenkään määräyksiä.
– Jos niihin ei kompastu, niin katsoisin, että omasta musiikkilajista ja asuinpaikasta on ollut pelkästään etua. Ne vahvistavat toisiaan.
Lauluntekijä ei usko jääneensä Hartolasta käsin paitsi mistään oleellisesta. – Kaikki ääni- ja kuvatiedostot liikkuvat verkossa nopeasti. Eikä isoa tiedotusorganisaatiotakaan enää tarvita, kun kuulijat tulevat netissä minua vastaan – etenkin nuoret hakevat minua, ei minun tarvitse etsiä heitä.
Hän tuntee toki toisenlaisenkin maailman. Ensilevyä tehtiin ranskalaisen Gabriel Yacoubin kanssa hyvin erilaisella tekniikalla. – Meillähän oli faksit, hän purskahtaa nauramaan.
Mattlar pohtii vakavasti, että monen taiteilijan kohtaloksi on koitunut saada ansaitsemaansa arvostusta vasta jälkikäteen. – Joku voi syntyä niin väärään aikaan... Vasta kuoleman jälkeen on nähty etenkin monen naiskuvataiteilijan arvo.
Marja kantaakin huolta lauluntekijöiden motivaatiosta, kun julkisuus kohtelee varsinkin nuoria naismuusikoita harvoin monipuolisesti ja aidosti. – Tuntuu, että heistä annettu kuva on aina jonnekin suuntaan vääntynyt. Ainakaan minun urani aikana ei ole ollut sellaista tapaa olla julkisuudessa, jota olisin artistina arvostanut.
– Ei sillä, että olisin siihen halunnutkaan. Marginaalista on ihan hyvät näköalat.
Kapean julkisuusformaatin lisäksi Mattlar on kokenut soittolistakulttuurin haitat. – Silloin oltiin tosi pohjalla, kun edellinen levyni julkistettiin vuonna 2003, hän muistelee.
– Olisin jakanut vanhaan tapaan tutuille musiikkitoimittajille äänitettäni käytettäväksi mutta eräskin sanoi, että "Kuule Marja, ne menee ihan hukkaan. Musiikkitoimituksen päällikkö päättää, mitkä pääsevät soittoon".
Ylikaupallisuuden valtapiiri on onneksi pikkuhiljaa murtumassa. Marja kehuu Yleisradion Radio Ykköstä ja Radio Helsinkiä, joissa esitetään huolella toimitettuja musiikkiohjelmia. Niissä kerrotaan muusikkojen musiikillisista juurista eikä tarjota pelkkää triviaa, juoruja.
– Erikoismusiikin nettikaupat ja -sivustot ovat minunlaiselleni artistille todellinen mahdollisuus. Kun lehdissä arviot ovat vähentyneet ja lyhentyneet, niin nettiarvioinneissa kriitikot paneutuvat kunnolla, vaikka joka päivä ilmestyy musiikkia ihan hirveästi, Mattlar ihastelee.
– Samoin kuin useiden levykauppojen valikoimat on kutistuneet ja pienet, monipuolisen tarjonnan kaupat ovat ahtaassa raossa, nettikaupat paikkovat tarjontaa.
Marja myy omia levyjään itsekin internetin kautta, jolloin levyt toimitetaan maksua vastaan postitse.
– Varsinkin pohjoisessa levykauppoja ei ole enää juuri lainkaan, lapsuutensa Rovaniemen Hirvaalla viettänyt laulaja tietää.
Netin hyvä puoli on myös se, että asiakas voi kuunnella sieltä musiikkinäytteitä ja tehdä ostokset silloin, kun se parhaiten sopii.
Kaijaleena Runsten / Maaseudun Tulevaisuus 13.4.2007