Nainen sanojensa takana

Kun Marja Mattlar, yksi suomalaisen lauluntekijämusiikin pioneereista, teki vuonna 1984 Yleisradiolle kymmenosaista ohjelmasarjaa Siskot säveltävät, hän pani merkille, että "säveltävien siskojen" teoksia löytyi Ylen levyhyllyiltä kovin vähän. Miksi näin on, hän mietti.
Lisäpontta pohdintoihin toi Pirkko Moisalan ja Riitta Valkeilan 1994 ilmestynyt kansainvälisestikin uraauurtava kirja Musiikin toinen sukupuoli, jossa kartoitettiin naisten säveltämää musiikkia keskiajasta nykypäiviin.
– Ehkä suurin yksittäinen ongelma on ollut esikuvien ja samastumiskohteiden puute. Tähän samastumiseen ei oikein riitä naistekijä siellä, toinen täällä, Mattlar pohtii nyt.
– Olisin itse kaivannut varsinkin urani alussa kokonaista musiikkikulttuurin osa-aluetta, jossa olisi voinut nähdä naismuusikoiden tekevän selkeästi omannäköistään ja omankuuloistaan musiikkiuraa.
Mattlar täsmentää, että esikuvat ja selkeä musiikillinen malli helpottavat oman paikan löytämistä erilaisissa musiikillisissa yhteyksissä ja tilanteissa. Silloin pystyy myös seisomaan selkeästi ja määrätietoisesti oman musiikkinsa takana.
– Epävarmuus aiheutti turhautumista alkuaikojen yhteistyötilanteissa. Selkeä muutos parempaan tapahtui ensimmäisen levyn teon myötä Ranskassa. Sumu alkoi hälvetä ja ikioma musiikillinen polku nousi näkyviin, Mattlar kertoo.
Marja Mattlar teki ensilevynsä Pariisi–Vuorenkylä yhteistyönä tunnetun ranskalaisen folk-muusikon Gabriel Yacoubin kanssa Pariisissa 1993. Levy julkaistiin 20:ssa maassa. Se avasi ovet ylistäville kritiikeille sekä kiertueille Belgiassa ja Suomessa.
Mattlarin kakkosalbumi Lumi toteutui yhteistyönä Pekka Pohjolan kanssa 1996.

Nainen ja Musiikki

Menestyksestäkin huolimatta Marja Mattlarista on tuntunut usein siltä, että samalla kun hän on luonut musiikkinsa sisältöä, hän on joutunut luomaan sille puitteita päästä kuuluviin. – Se on ollut tavattoman raskasta ja yksinäistä. Tämä tietysti liittyy myös siihen, että teen niin sanottua genretöntä musiikkia eli musiikkia, joka ei selkeästi solahda mihinkään olemassaolevaan, valmiiseen uomaan.
Mattlar ei ollut tuntojensa kanssa yksin. Siksi aikoinaan, keväällä 1995, perustettiinkin Nainen ja Musiikki r.y. eli NaMu. Yhdistystä perustamassa oli naisia Turun ja Helsingin yliopistojen musiikkitieteen laitoksilta, Sibelius-Akatemiasta sekä freelance-kuvioista.
Mattlar oli mukana NaMu:n hallituksessa alusta lähtien. Hän oli myös yhdistyksen keskeinen toimija sekä vastuunkantaja Nainen ja Musiikki -festivaalien suunnittelussa ja toteutuksessa.
NaMu:lle kirjattiin lukuisia tavoitteita, joista tärkeimmiksi nousi kaksi: edistää musiikin parissa toimivien naisten kanssakäymistä yli tyyli- ja aiherajojen sekä tuoda kuuluviin ja näkyviin naisten tekemää musiikkia.
Hallitukseen valittiin vakavan ja kevyen musiikin edustajia, niin säveltäjiä, esittäjiä, musiikin tutkijoita, opettajia kuin muutama opiskelijakin. Yhdistyksen kunniajäsen oli Kaija Saariaho. Näin alkuasetelmat luotiin hedelmällisiksi keskinäistä kanssakäymistä ajatellen.
Marja Mattlarin mukaan NaMu:n hallituksen kokoukset pursusivat erinomaista, rajoja kaatavaa kanssakäymistä erilaisten tekijöiden kesken. Keskusteluissa oli noussut esiin musiikintekijöiden taustoista riippumattomia, kaikille yhteisiä ongelmia.
Pian näkyviin tulivat kuitenkin myös toimintakulttuurien erot.
– Instituutioiden sisällä työskentelevät musiikin tutkijat ja opettajat painottivat käytännössä aika eri asioita kuin esimerkiksi kaltaiseni "trubaduurit". Me olimme yksityisyrittäjinä tottuneet toimimaan omin päin.
Mattlarinkin rajattomalta tuntunut tarmo alkoi kärsiä polttoainepulasta. – Yritimme eri tavoin ja lukuisia kertoja ulottaa hedelmällistä kanssakäymistä jäseniinkin. Jostakin syystä tulokset olivat kuitenkin laihoja. Tästä jäsenistön innostumattomuudesta varmaankin aiheutui lopulta se, ettei keskeisille vastuupaikoille enää löytynyt uusia voimia. Lopulta tammikuussa 2002 yhdistys laitettiin naftaliiniin.
Mattlarin mukaan NaMu:n päätavoitteista onnistui kanssakäymistavoite vain tyydyttävästi. Tiedottamistavoite onnistui sen sijaan erinomaisesti.
Mieluisin selitys NaMu:n aktiivitoiminnan hiipumiselle tietysti olisi, että sen tehtävä tuli täytettyä toimintavuosien aikana niin hyvin, ettei yhdistystä enää tarvittu.
– Olen tietenkin jäävi arvioimaan, onko asia näin. On kuitenkin selvästi nähtävissä, että naisilla on musiikissa enemmän tilaa ja vaikutusvaltaa kuin kymmenen vuotta sitten, NaMun perustamisen aikaan.

Sukupuolikeitoksia

– Kun tekijänä tulee tutummaksi, vähenee määrittelijöiden tarve käyttää nais-etuliitettä. Itse musiikkiin liittyvät määreet vastaavasti lisääntyvät, sanoo Mattlar, pohtiessaan nais-etuliitteen käyttöä.
– Havaintojeni mukaan sitä käytetään silloin, kun musiikintekijää sijoitetaan johonkin yhteyteen. Sitä käytetään myös jokseenkin vähättelevästi, niputtavasti. Onneksi en muista omalta kohdaltani yhtäkään tällaista "vain nainen" -yhteyttä.
Mattlar kertoo havainneensa, että yksikään sadoista NaMu-festivaaleille esiintymään kutsutuista naisista ei sanallakaan kritisoinut tilaisuuden naisteemaa. Pelko siitä, että nainen muusikkona määriteltäisiin ennen kaikkea hänen naiseutensa kautta kun ei aina ole ollutkaan aivan aiheeton.
Koska Mattlar seuraa mielenkiinnolla naisten tekemisiä musiikin alalla, voi nais-etuliite olla hänelle itselleen kuulijana hyvinkin informatiivinen.
– Etuliite auttaa minua sijoittamaan musiikin tiettyyn yhteyteen. Arvo ja yksilöllinen merkityshän määrittyvät vasta kuuntelukokemuksen myötä. Olen intohimoinen singer & songwriter -musiikin kuuntelija ja oivaltavien lyriikoiden etsijä. Laulaja-lauluntekijämusiikissa sukupuoli näkyy mielestäni aiheissa, näkökulmissa, kielenkäytössä ja usein myös musiikillisissa käsittely- ja toteuttamistavoissa.
Hän näkee tekijän sukupuolen erottumisen pelkästään myönteisenä: mitä useampi näkökulma valottuu, sen parempi.
Oman mausteensa kiehtovaan "sukupuolikeitokseen" ovat tuoneet hänen herkkien laulujensa menestys raskaina rock-versioina Trio Niskalaukauksen esittäminä sekä erään laulun päätyminen Jouni Lavian levylle, jolle miessolisti oli valinnut selkeästi miesnäkökulmaa edustavia lauluja.

Sama tilanne kaikilla

Marja Mattlar uskoo laulaja-lauluntekijänä toimimisen olevan Suomessa yhtä vaikeaa miehelle kuin naisellekin, tosin vaikeudet ovat osittain erilaisia.
Kaikkien lauluntekijöiden työtä hankaloittaa se, että Suomessa ei oikeastaan ole selkeää singer-songwriter-kulttuuria. Niinpä sopivat esiintymispaikat, tarkoituksenmukaiset tiedottamiskanavat ja myös lauluntekijämusiikin seuraamiseen erikoistunut yleisö puuttuvat. Itsensä kuuloisiin, omia musiikillisia linjauksiaan tekeviin laulaja-lauluntekijöihin ei suomalaisissa levy-yhtiöissä ole juurikaan uskallettu panostaa.
Valtion taiteilija-apurahaa nauttiva Mattlar työskentelee edelleen omaehtoisella musiikillisella konseptilla.
– Kun en ole tässä rinnalla voinut tehdä musiikillista uraa miehenä, on mahdotonta tietää, millaista se olisi voinut olla. Elämä on joka tapauksessa tarjonnut minulle todella mielenkiintoisia näkökulmia ihmisyyteen ja elämiseen. Ja näkökulmathan ovat lauluntekijän käsiala.

Laura-Liina Sippola / Sibis 1/2006