Kuuta kannattaa kurkottaa

Marja Mattlar maalaa omaehtoisella musiikillaan taivaalle rannan.

Mitä syntyy siitä, kun levyteollisuuden arvoihin kyllästynyt nainen ryhtyy tekemään itsensä näköistä musiikkia ja päättää tuottaa levynsä omin voimin? Syntyy koskettavaa ja kaunista musiikkia, joka pitää sisällään vaikuttavaa läsnäoloa jokaisessa sanassa ja sävelessä.
Lauluntekijätär Marja Mattlar tuottaa ja markkinoi musiikkiaan oman levy-yhtiönsä Isis Recordsin puitteissa, joten hän kykenee pitämään musiikkinsa omissa käsissään. Kymmenessä vuodessa hän on julkaissut viisi albumia, joista kaksi on päätynyt kansainväliseen levitykseen. Tuulimyllyt ovat jo takana päin ja nyt lauluntekijän tekemä luova työ kantaa hedelmää heränneenä mielenkiintona hänen musiikkiaan kohtaan – myös kotimaassa.

Ainutkertaista ja ajatonta

Marja Mattlarille musiikin luomisen päämäärä on selkeä:
– Pyrkimys ainutkertaisuuteen johdattaa minua sekä biisintekijänä että levyjen toteutuksissa. En halua hiihtää valmiita latuja, muiden valitsemissa maisemissa.
Musiikin tekeminen perustuu Mattlarin omiin kokemuksiin:
– Kuuntelen paljon musiikkia ja annan musiikin vaikuttaa itseeni kokonaisvaltaisesti. Koska musiikki on niin vahva taiteen muoto, haluan toki olla mukana käyttämässä taitojani tässä musiikillisten vaikutusten jakamisessa.
Julkaisutahti kertoo hyvin henkilökohtaisesta suhteesta musiikkiin:
– Teen musiikkia ensisijaisesti itselleni, sillä haluan seisoa sävelteni ja sanojeni takana loppuelämäni. Kun julkaisutahtini on kerran kahdessa–kolmessa vuodessa, on minulla mahdollisuus tuottaa musiikkia hitaasti ja harkiten. Voin luoda lauluja, joilla on kestävyyttä.

Sanat ovat suoria

Mattlar käyttää kieltä hämmästyttävän kauniilla tavalla. Lyriikat ovat rytmillisesti, sisällöllisesti ja muodollisesti ehyitä kokonaisuuksia. Hän luo sanoilla tarinoita, joissa ei ole turhanpäiväisiä kertakäyttöriimejä. Tarinoiden erityislaatuisuus piilee siinä suoruudessa, jolla ne puhuttelevat kuulijaansa. Marja kertoo oman havaintonsa sanoituksistaan:
– Olen huomannut, että luon lauluihini sinä-minä –asetelman. Uskon, että pääsen tällä kerronnan tavalla lähemmäs kuulijaa, koskettamaan häntä tarinan henkilökohtaisuudella.
Mattlarin sanoitusten tasoihin kannattaa perehtyä kärsivällisesti. Mutta kärsivällinen on lauluntekijätär itsekin:
– Kypsyttelen sanoja ajan kanssa, luon näkökulmaa, pohdin ja puntaroin erilaisia vaihtoehtoja kiireettömästi. Lauluni syntyvät arjen vuorovaikutuksesta – ihmisistä, kohtaamisista, sanoista, oivalluksista. Mitä vahvempi oivallus on, sitä helpommin siitä syntyy laulu, Mattlar kuvailee tarinoittensa syntyä.
Musiikin välittämä tunne on myös vastuunkantamista:
– Koska musiikki uppoaa kuulijansa tunteeseen, on minulla moraalinen vastuu musiikkia tehdessäni miettiä sitä, mihin ja missä tarkoituksessa musiikkiani käytetään. Puhutteleva laulu, joka menee ihon alle ja verenkiertoon on niin valtava voima, että se ansaitsee parhaan mahdollisen toteutuksen!

Ei esikuvia

Kotimaista edelläkävijää, naista joka olisi sekä lauluntekijä että laulajatar, Mattlarilla ei ole. Tämän vuoksi hän kokee sekä joutuneensa että päässeensä luomaan uraa itsenäisen omapäisesti.
Kotimaisen naismusiikin ongelmana Marja pitää sitä, että naismuusikoilta puuttuu vertaispalaute ja naistuottajat:
– Meitä on niin vähän, että pystyäkseen nousemaan esille, pitää hankkia musiikilliset meriitit muualta, jotta saisi sen jälkeen tehdä musiikkia täällä omin ehdoin. Näin kävi minullekin! Ranskassa kukaan ei kyseenalaistanut musiikillisia taitojani eikä arvottanut minua aiempien saavutusteni perusteella. Ranskalaisille ammattilaisille riitti sävelmäni, sanoitukseni sekä laulu- ja soittotaitoni. Se rohkaisi ja antoi minulle musiikillisen identiteetin.
Naislaulajilta on totuttu vaatimaan myös muita kuin musiikillisia avuja:
– En halua musiikkiini mitään naisellisen ulkomusiikillista, en levyilleni enkä esiintymisiini. Minulla ei ole tarvetta viihteelliseen läsnäoloon lavalla, mutta toki en laita pahakseni jos vaikka joku yleisön joukossa viihtyisikin, Mattlar toteaa ja nauraa rempseästi sanomansa päälle.

Mahdollinen mahdoton

Omien levyjen taloudellisesta tuotannosta vastaaminen on opettanut laulajattarelle, mistä levynteossa kannattaa maksaa.
– Levyjeni budjetit ovat tietysti olleet pieniä verrattuna levy-yhtiöiden vastaaviin, mutta ehdottomasti paljon suurempia kuin omakustanteisiin on totuttu käyttämään, Marja kertoo albumien rahallisesta satsauksesta.
Toimiminen oman levy-yhtiön kautta tarkoittaa myös sitä, että levyjä ei voi eikä tarvitse tuottaa joka vuosi:
– Levybudjetin kasaaminen kestää kolmisen vuotta mutta koska elän säästäväisesti, en koe joutuvani luopumaan mistään olennaisesta. Saamani "palkinto", ainutkertainen albumillinen musiikkia, on kaikkien satsauksien arvoinen.

Minä, musiikki ja marginaali

Musiikillisella itsenäisyydellään Marja Mattlar haluaa varjella spontaaniutta ja aitoutta:
– Haluan välttää falskiutta sen kaikissa muodoissaan. Se on ensisijaisesti arvovalinta ja maksan siitä mm. olemattomina radiosoittoina. Silti seison valintani takana enkä lähde muovaamaan musiikkiani oletettuun myyvempään formaattiin.
Käytännössä tämä itsenäisen omapäinen suhtautumistapa säveltämiseen ja sanoittamiseen sekä julkisuuteen sijoittaa Marjan musiikin katvealueelle:
– Marginaalissa oleminen on paitsi välillä turhauttavaa myös tuhannen taalan näköalapaikka, josta näkyy koko kulttuurin kenttä aika selkeästi, painotuksineen, hierarkioineen ja sudenkuoppineen.
Marginaalista käsin on helpompi pitää hajurakoa kaikenläpäisevään julkisuuteen:
– Olen siitä onnellisessa asemassa, että voin itsenäisenä taiteilijana ja oman musiikkini julkaisijana seurata julkisuutta välimatkan päästä, syrjästä. Näen toisaalta sen, miten julkisuus vaikuttaa joihinkin tuntemiini muusikkoihin, mutta voin itse samalla määritellä sen etäisyyden, jonka haluan suhteessa julkisuuteen pitää.
Mattlarin esiintymistahti on rauhallinen, muutamia kymmeniä keikkoja vuosittain. Milloin mahdamme nähdä ja kuulla hänen esiintyvän Joensuussa – isoäitinsä syntymäkaupungissa?

Marjanpoimintoja – lauluja 1993–2003

"Viittä vaille mestariteos"

Ensimmäinen levy Pariisi–Vuorenkylä (1993) äänitettiin Pariisissa ja tuottaja-sovittajina toimivat Gabriel Yacoub ja Patrice Clementin – ranskalaisen kelttifolkrockin kansainvälisesti arvostetut miehet. Levyltä välittyy se, kuinka kahden vuosikymmenen aikana kypsynyt musiikki nousee upeaksi kolmentoista laulun elämykseksi. Mattlarin tekstit, ilmeikäs laulu sekä hieno sovitus loihtivat levystä vallan lumouksellisen. Laadusta kertonee se, että levy on julkaistu yli 20 maassa. Rocklehti Rumbassa levyä luonnehdittiin osuvasti "viittä vaille nuhteettomaksi mestariteokseksi".

Lumen taju

Lumi –albumilla (1996) sovittajana toimi Pekka Pohjola ja soitannosta vastasi Pohjolan oma yhtye kera jousikvartetin. Tyylitajuisella levyllä liikutaan musiikillisesti, tunnelmallisesti sekä soitannollisesti useissa maailmoissa, joista kuitenkin muodostuu sulava kokonaisuus. Levyn intiimi intensiteetti kestää alusta loppuun. Kanteleen, jousisoitinten sekä huilun läsnäolo korostavat ilmavuutta ja kiireettömyyttä viettelevällä tavalla. Levyä arvioinut brittiläinen Folk Roots –lehti kuvaili albumia sanoilla "ylellisen tyylikäs".

Elävänä Euroopassa

Mattlarilla on ollut viisi esiintymiskiertuetta Belgiassa. Vuosina 1996–1997 äänitetyistä konserteista koottiin levy Belgiassa. Livetaltioinnit paljastavat sen, kuinka intiimisti laulajatar on esiintymisissään läsnä. Konstailematon ja motiiveiltaan aito musiikki ottaa yleisönsä ajasta, paikasta ja kielestä huolimatta. Kuten Mattlar levyn tekstivihkossa kirjoittaa: "Laulaa suomeksi Belgiassa ilman bändiä? Mahdotonta? ...mutta se onnistuu, tunteiden yhteisellä kielellä!".

Ääneen laulettu lumous

Vesi (2000) luotiin kolmessa eri maassa, eri kokoonpanojen voimin, ranskalais-suomalais-ruotsalaisena yhteistyönä. Mattlarin ääni nousee levyllä entistäkin vahvemmaksi ja herkemmäksi instrumentiksi. Albumi osoittaa, ettei tämän omaperäisen laulajattaren musiikkia voi – ilman väkivaltaa – luokitella mihinkään yksittäiseen genreen ilmaisunsa ja sisältönsä puolesta. Lauluntekijätär on omillaan ja määrittelee itse oman musiikkinsa.

Liekkejä, tunteen paloa

Tuore albumi Tuli julkaistiin alkusyksystä. Sovittaja-tuottajaksi Mattlar valitsi Yari Knuutisen, jonka kädenjälki on harmoniassa aiempiin levyihin. Soitanto on kuulasta, selkeätä, vahvaa. Irti ja Luottamus –lauluissa viulut soivat romaanisesti ja Eveliina Kontion kantele helkkää hurmaavasti halki levyn. Mattlarin ääni kantaa kuulijaa näiden vahvatunnelmaisten laulelmien lävitse. Levyn päättävä Koiranelämää –laulu tarjoaa yllätyksen. Sen soitannosta (sekä sovituksesta ja tuotannosta) vastaa Trio Niskalaukaus. Kontrasti Mattlarin laulun ja Niskalaukauksen jylhän jytkeen kanssa hämmentää aluksi, mutta osoittautuu useamman kuuntelun jälkeen oivalliseksi musiikilliseksi ratkaisuksi.

Jussi Virratvuori / Karjalainen 22.11.2003