Kukkiva kivi

Kun on tottunut pettymään,
aina ihmisten kuviin törmäämään;
kun on väsynyt itkemään,
aina toiveita huomiseen siirtämään,
kosketuksen taian kadottaa.
Kun on astunut joukkoihin,
jotka synkkinä elämää suorittaa;
kun on liittynyt kuoroihin,
jotka tauotta kaikesta valittaa,
kosketuksen taian kadottaa
läheisyyden lämmön unohtaa.

Mutta jossain käsi käden tavoittaa
ja kosketus saa kiven kukkimaan.

Kun on oppinut pelkäämään,
aina kiireesti pakoon ryntäämään;
kun on oppinut kätkemään,
aina aidoimman tunteen peittämään,
kosketuksen taian kadottaa,
läheisyyden lämmön unohtaa,
kaikin voimin koettaa eksyttää elämää.

Kunnes jossain käsi käden tavoittaa
ja kosketus saa kiven kukkimaan.

Aion oppia luottamaan,
toista ihmistä tarkasti kuuntelemaan.
Aion suostua alkamaan
kerran toisensa jälkeen uudestaan.
Kosketuksen taian saavutan,
läheisyyden lämmön omistan,
joka päivä syliin puristan
maailman.