Aarre

Minä kannan tätä kuin aarretta
sylini sylini suojassa
mutta sitten kun päivä on illassa
on tästä aika luopua
Ja kun puut taipuvat hartaina
kuin hiljaiseen rukoukseen
minä muistelen tätä, oi muistelen
kuin kallista aarretta

Minä pyysin palasen taivasta
ja se syliini laskettiin
mutta taivas voi olla vain lainassa
siitä jossain päätettiin
Ja kun kuulen kaukaista soittoa
liityn hiljaiseen hartauteen
ja muistelen tätä, oi muistelen
kuin kallista aarretta

Minä viivyin kuin kauniissa unessa
sylisi sylisi suojassa
mutta unen täytyikin loppua
ja tuli aika luopua
Nyt kun kuljen tähtien valossa
silti puhkean kiitokseen
kun muistelen tätä, oi muistelen
tätä kallista aarretta