Marja Mattlarin juuri julkaistun levyn äänitykset ja laulut on etsitty nauha-arkistojen uumenista neljän vuosikymmenen varrelta. Monissa paikoissa ja olosuhteissa tehdyt äänitykset on editoitu uudestaan linjakkaasti soivaksi kokonaisuudeksi.

Jo varhaistuotannossa näkyvät Mattlarin syvämietteiset ajatusleikit ja hitaasti etenevät teemat sekä pelkistetyt sävel-sana-riimitykset. Mattlar kohtasi itsensä lauluntekijänä jo vuonna 1970 kun ensimmäinen kappale, Sateen jälkeen, syntyi. Levyn pääosassa ovat halki vuosikymmenten kulkeva nainen ja kitara, taustavoimanaan joukko muita muusikoita. Toteutus on läheistä, mattlarmaista tarinointia ja sävelkulkujen kirkkautta; kansanmusiikin ja laulelman, yksinkertaisten soitto-osuuksien eteenpäin menoa.

Levyssä on liikuttavaa, ehdotonta omintakeisuutta. Kitaranäppäily on yksinkertaisimmillaan kuin hidasta puhetta, sielun liikahduksia ja rauhallista herkistelyä. Mattlarin ääneen ja kitaraan kuuluu tietty haikeus ja surumielisyys, johon laulajalle ominainen äänensävy ja artikulointi laittavat oman pisteensä. (4/5)

Kirsi Taivainen / Keskisuomalainen 29.10.2010

Marja Mattlarin trubaduuriura alkoi näkyvästi vuoden 1993 esikoislevyllä Pariisi–Vuorenkylä, ranskalais-suomalaisella yhteistuotannolla, joka oli arvostelumenestys.

Tyhjästä Mattlar ei tullut, siitä kertoo laulaja-lauluntekijän uran alkuvaiheita esittelevä uusi kokoelma Varhaisten parhaita, jonka demoja ja omakustannekaseteilla julkaistuja lauluja ei ole aiemmin levylle laitettu.

Mukana on muun muassa Mattlarin ensimmäinen koskaan kirjoittama laulu, Sateen jälkeen vuodelta 1970, joskin 1985 tehtynä äänityksenä. Nuoruuden naivismi on eniten esillä laulussa Bussi 55, jonka dramatiikka syntyy odotuksesta, istuuko ihastus bussissa viereen.

Omasta alkuhämärästään Mattlar on hionut "omaa juttuaan", keskiaikaista, virtaavaa balladimuotoa. Sellaisissa Varhaisten parhaiden kappaleissa kuin Balladi kielletystä rakkaudesta tai Kesken jää kertomus rakkauden lopputulos on jo varsin hyvä.

Kiinnostavaa on seurata myös laulajan äänen kehittymistä ja kypsymistä. Metsäniityllä-raidan kelkkeästä ulinasta Mattlar on tullut 2000-luvulla pitkälle.

Suonna Kononen / Karjalainen 11.11.2010

Laulaja-lauluntekijä Marja Mattlarin folk- ja laulelmateoksia vuosilta 1985–2003 perkaava kooste suosii vahvan kertovaa lyriikkaa ja koskettavia melodioita. Hiukan unohdetun taiteilijan akustinen hienovaraisuus kukkii etenkin raidalla Entinen ystävä, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta. (4/5)

Juha Seitz / Ilkka 22.11.2010

Trubaduurina ja lauluntekijänä tunnetun Marja Mattlarin levytysura on kestänyt pian pari vuosikymmentä. Nyt Mattlar on halunnut kaivella arkistojaan, joista on otettu esiin 15 laulua. Niistä vanhimmat ovat vuodelta 1985 ja tuoreimmat tältä vuosituhannelta.

Varhaisten parhaita -levyn musiikki on luonteeltaan sellaista, ettei sen julkaisuaika jää merkityksettömäksi. Melankoliset ja kuulaat laulut pohjautuvat suhteellisen yksinkertaisiin, mutta riittävän omaperäisiin sointukulkuihin.

Teksteissä käsitellään tuttuja asioita, ihmissuhteita ja elämää. Mattlarin näkökulma on kuitenkin poikkeava. Hän pääsee asioissa huomattavasti syvemmälle kuin useimmat muut riimittelijät.

Toteutuksessa luotetaan suppeaan instrumenttivalikoimaan ja kiireettömään tunnelmaan. Useimmilla raidoilla laulaja säestää itseään kitaralla.

Mattlarin ääni on luonnollinen ja vilpitön. Tulkinnoissa tekstien sisältö tulee sävyn vaihdosten kautta selkeästi esiin. Nostalgia ja alakulo saavat sävyvalikoimassa eniten sijaa.

Varhaisten parhaita osoittaa, että Marja Mattlar on tehnyt hienoja lauluja uransa alusta lähtien. Ovathan toki muutkin huomanneet laulujen laadun, sillä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on levyttänyt Mattlarin materiaalia.

Mauri Mäkynen / Salon Seudun Sanomat 31.12.2010

Jokaisen pitkän uran tehneen artistin elämässä tulee se vaihe, kun on aika katsoa taakse päin ja palata kuuntelemaan omia juuriaan. Joskus kerätään kasaan vain suurimmat hitit, joskus taas julkaistaan arkistoista löytyneitä helmiä. Neljäkymmentävuotisen uran tehneen Marja Mattlarin kohdalla tämä tarkoittaa vähän molempia. Varhaisten parhaita -levy sisältää nimensä mukaisesti lauluja enimmäkseen Mattlarin uran alkutaipaleelta, ajalta ennen vuonna 1993 julkaistua Pariisi–Vuorenkylä -ensilevyä. Jotta katsaus menneeseen olisi kuitenkin monipuolisempi, ilmestyi samaan aikaan myös nuottijulkaisu, joka kantaa yksinkertaisesti nimeä Säv ja san Marja Mattlar. Sen sivut puolestaan ovat täynnä Mattlarin keskeisimpiä ja tunnetuimpia kappaleita.

Marja Mattlar on aina ollut yksi suosikkilauluntekijöistäni. Hänen musiikissaan on läsnä jotain sellaista puhtautta, jota on vaikea muualta löytää. Kappaleet ovat käsiintuntuvia, vahvoista perusaineksista rakennettuja ja täynnä kokonaisia elämäntarinoita. Mattlarin surumielisen tummanpuhuva ääni ja selkeinä soivat kitaramelodiat päästävät helposti lähelleen ja tuntuvat kovin tuttavallisilta.

Varhaisten parhaita johdattaa kuulijansa ajassa taaksepäin aina laulajattaren ensimmäiseen kappaleeseen, Sateen jälkeen, asti. Kansilehtisiin on kappaleiden sanojen viereen painettu myös lyhyt kommentti jokaisen laulun syntyhistoriasta. Aluksi on jopa outoa kuunnella niin vahvan oman äänen ja tyylin omaavan artistin alkutaipaleen teoksia, joissa kaikki tutut elementit ovat jo olemassa, mutta vielä hieman hiomattomina ja suuntaansa etsivinä. Joukosta löytyy kuitenkin heti ensi kuulemalta lauluja, jotka haluaa kuulla uudelleen ja uudelleen.

Levyn ehdottomiin helmiin kuuluva Balladi kielletystä rakkaudesta on muodoltaan yksinkertainen, vanhan ajan leirinuotiolaulua muistuttava 12-säkeistöinen kappale, joka kertoo surullisen tarinan rikkaan kauppiaan pojasta, joka menettää rakastettunsa julman isänsä takia. Laulussa yhdistyvät kauniisti pitkät kansanmusiikkiperinteet ja suomalainen surumielisyys vaivattomassa tarinankerrontamuodossa.

Osa Mattlarin viehätystä on hänen kykynsä koskettavien ja puhuttelevien laulujen ohella tehdä myös lauluja, jotka ovat, no, hauskoja. Esimerkkinä tällaisesta mainittakoon Bussi 55, jonka epätasaisessa kyydissä onni potkaisee kertojaa sen verran, että kaarteessa lentää syliin ujon hymyn lisäksi kokonainen mieskin.

Suurin osa levyn sisällöstä toistaa Mattlarille myöhemminkin hyvin tuttuja teemoja; kaipausta, kuolemaa, ystävyyttä ja rakkautta. Kaikista hienointa on, että hänen musiikissaan nuo sanat myös tavoittavat oikean merkityksensä. Nämä laulut tietävät mistä kertovat. Siksi niitä on ilo kuunnella. (4/5)

Nunnu Koskenniemi / Desibeli.net 4.2.2011