Marja Mattlarin ytimekkäästi nimettyjen levyjen sarja jatkuu. Lumi ja Vesi saavat seuraajan Tulesta. Tuottajana ja sovittajana on toiminut Yari, joka on sovituksissaan luottanut erityisesti jousisoittimien ja koskettimien tehoon.

Yarin 1980-luvulla johtama Se oli rock-bändiksi poikkeuksellisen moni-ilmeinen ja ennakkoluuloton. Sen musiikki ei ehkä aina ollut täysin tyylitajuista, mutta mielenkiinnotonta se ei ollut koskaan.

Ilmeisesti vierineet vuodet ovat normalisoineet Yarin, sillä oikeastaan vain yhdessä Tulen kappaleessa (Sudenhetki) sorrutaan liialliseen temppuiluun. Toisaalta kaksi erityisen hienoa tekstiä, Olisit tullut käymään silloin ja Sinun kuuluu, on latistettu veltoilla, mielikuvituksettomilla sovituksilla. Etenkin jälkimmäinen, jonka Mattlar laulaa duettona Timo Rautiaisen kanssa, kuulostaa jo uhkaavasti Tammerkosken sillalla -ohjelmistoon kelpaavalta jollotukselta.

Mutta kun Yari osuu kultasuoneen, tulokset ovat sitäkin vaikuttavampia.

Levyllä on useita lauluja, joissa on verrattain yksinkertaisilla keinoilla saatu aikaan hienoa dramaattisuutta (Irti, Vapautuvan veden ääni, Luottamus, Elinkautinen).

Mattlarin lauluntekstit liikkuvat aiemmilta levyiltä tutuilla linjoilla. Mattlar on omimmillaan kertoessaan ihmiselämän ristiriitaisuuksista ja hankalista tilanteista. Ja vastaavasti levyn heikoin lenkki on auvoisan maalaisidyllin kuvaus Mansikkapaikka. Useimmat pystyvät varmasti tunnistamaan siinä kuvatun rauhan ja hyvänolon tunteen, mutta sen muuntamisessa lauluksi on Mattlar langennut melkoiseen imelyyteen.

Levyn päättävä Koiranelämää onkin sitten kokonaan oma lukunsa. Kappale tulee varmaan säikäyttämään monet vanhat Mattlar-fanit, mutta totisesti, sehän toimii! Aika tyly päätös levylle, mutta näin viimeistään tulee perustelluksi levyn nimi - tällaista räiskyvää, kipunoivaa vimmaa (sekä musiikissa mutta etenkin tekstissä) ei edellisillä levyillä kuultu.

Tuli voi myös polttaa.

Juha Mäkinen / Keskisuomalainen 20.9.2003

Kunnianhimoisesti taiteen ehdoilla toteutettua laulelmamusiikkia ei liian usein kuule, ei ainakaan suomeksi esitettynä. Marja Mattlarin neljäs studioalbumi Tuli tuo mukavasti vaihtelua tasapaksusti tuotetun musiikin virtaan.

Tuli on aiemmista levyistä poiketen tuotettu kokonaan suomalaisin voimin. Sovituksista ja tuotannosta vastaa SE-yhtyeestä tuttu Yari. Suurta eroa vanhoihin levyihin ei kuitenkaan ole.

Levyn raidoista lämmitti mieltä erityisesti Sudenhetki, joka onnistuu vangitsemaan ahdistuneen tunnelman vakuuttavasti. Seuraava raita, Olisit tullut käymään silloin, on vaikeampi tapaus: kappaleen iskelmällisyys ei oikein istu levyn tunnelmaan, mutta jokin kappaleessa myös kiehtoo. On hyvä, ettei iskelmäesityksiä ole levyllä useampia.

Mattlarin levyjen instrumenttivalintoja ei voi kuin ihailla. Akustiset soittimet ja erityisesti kampiliira kappaleessa Elinkautinen luovat vahvan tunnelman. Elinkautinen on kappale, jonka Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus tulkitsi edellisellä albumillaan. Rautiainen vierailee laulajana kappaleessa Sinun kuuluu, ja viimeinen kappale Koiranelämää onkin jo ehtaa heviä, jossa Trio Niskalaukaus soittaa taustat. (4/5)

Mikko Huikkonen / Etelä-Suomen Sanomat 6.10.2003

Tuli on laulajatar-lauluntekijä Marja Mattlarin neljäs varsinainen albumi; aikaisemmista tunnetuin lienee debyytti Pariisi–Vuorenkylä. Vaikka Mattlarin musiikki onkin hyvin folk-henkistä, on suosiota herunut myös rock-yleisön parista; kiitos siitä kuuluu pitkälti Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen tekemille Mattlar-covereille.

Musiikillisesti Tuli ei tarjoa mitään uutta artistin uralla. Tällä kertaa mukana on ollut sovittajan ja tuottajan ominaisuudessa Se-yhtyeessä muinoin vaikuttanut Yari, mutta mitenkään radikaalia irtiottoa aikaisempaan ei ole otettu. Ja hyvä niin, sillä lopputulos on tasaisen tasokas niin sävellysten kuin soiton ja soundienkin osalta.

Mattlarin sanoitukset ovat kenties merkittävin erottava tekijä muihin laulaja-lauluntekijöihin nähden: harvoin on suomalaisessa lyriikassa käsitelty ihmisen sisäisiä mielenliikkeitä niin rikkaasti kuin raidoilla Olisit tullut käymään silloin tai Elinkautinen. Ensimmäisessä on ihan radiohittiainestakin, kiitos sovinnaisen sovitusratkaisun.

Levyn päätösraita Koiranelämää on toteutettu Trio Niskalaukauksen kanssa; kappale jyrää kiitettävästi, mutta toki rikkoo tyylillisesti muuten rauhallisen seesteistä levykokonaisuutta. Levyä, jonka hienous kaikkine nyansseineen avautuu vasta useammalla kuuntelukerralla. (3/5)

Pertti Hakala / Rumba 21/2003

Hartolalaiselta laulelmantekijältä Marja Mattlarilta ilmestyi syyskuussa neljäs pitkäsoitto nimeltään Tuli. Tarkkaan harkitun kokonaisuuden kappaleet liikkuvat valosta toiseen luontevasti. Avauskappale Löytöretkellä varoittaa, ja levyn viimeisessä tarinassa, Trio Niskalaukauksen kanssa tehdyssä Koiranelämää-laulussa tulen voima on polttanut kokijansa karrelle. Väliin mahtuvat niin kylmennyt tuhka (Olisit tullut käymään silloin), heleäniloiset pikkuliekit (Mansikkapaikka), hiljainen ihmettely (Enemmän kuin milloinkaan) kuin jäsenet sulattava lämmin raukeuskin (Jäidenlähtö).

Laulelmantekijänä Mattlar on omaleimainen ja vahva, ja tuottajakseen hän on tälläkin kertaa löytänyt itselleen ilmeisen hyvin sopivan Yarin. Sanoitukset, sävellykset ja sovitukset kuuluvat kaikki yhteen, jokaisessa pienessäkin nyanssissaan. Erikseen täytyy kiittää Mattlarin ääntä, joka todellakin soi. Sekä ylä- että alarekistereissä on musiikkia.

Levyn nimikin on osuva. Jo ensi kuulemalta tämän levyn hehkuma tumma tuli pysäytti kohdalleen; eikä kutsun voima ole kuuntelemiskerroista laantunut.

Riitta Koikkalainen / Jyväskylän Ylioppilaslehti 14/2003

Viime talvena ilmestyneen menestyksekkään kokoelman jälkeen on hartolalainen lauluntekijä Marja Mattlar julkaissut levyllisen uutta musiikkia. Omalla Isis-levymerkillään julkaiseva muusikko tekee levyjä verkkaiseen tahtiin: edellinen Vesi-albumi ilmestyi vuonna 2001.

Yhteistyökumppaniksi eli tuottajaksi ja sovittajaksi on tälle Tuli-levylle löytynyt Yari, joka tunnetaan esimerkiksi elokuvasävellyksistään.

Kuulin Marja Mattlaria noin vuosi sitten Heinolassa pidetyssä konsertissa. Joitakin tuolloin esitettyjä kappaleita on nyt päätynyt tälle levylle. Mattlar esiintyi silloin yhdessä kannelta soittaneen Eveliina Kontion kanssa. Onkin kiinnostavaa miettiä, miten uudet levyversiot tuosta riisutusta konserttiesityksestä poikkeavat.

Yari käsittelee Mattlarin teoksia hellävaraisesti eikä juurikaan puutu kappaleiden perusolemukseen. Laulun, kitaran ja kanteleen muodostamaa kolmiyhteyttä täydentävät paikoin jousisoittimet ja Yarin luomat kosketinsoitinsfäärit ja maanläheinen harmonikka.

Tekstit nousevat levyä kuunnellessa päärooliin – halusi tekijä sitä itse tai ei. Tuntuu siltä, että kappaleet kulkevat pitkälti tekstien ehdoilla. Mattlarin musiikki ei suostu asettumaan tyypilliseen a-osa b-osa c-osa -jaotteluun puhumattakaan siitä, että asia saataisiin tiivistettyä kolmen minuutin maagiseen mittaan. Kappaleiden keskipituus on ennemminkin lähellä neljää minuuttia. Näin ollen kuulija saa tehdä töitä sulattaakseen kaiken tarjotun. Jokainen laulu on haaste.

Kuuntelin vertailun vuoksi 1996 ilmestynyttä Lumi-albumia. Tuo seitsemän vuoden takainen levy kuulosti minun korvissani kevyemmältä ja iloisemmalta kuin tämä uutuus. Tuli-levyllä tekstit ovat pääosin vakavia, jopa synkkiä, ja musiikki seurailee samoja sävyjä.

Omaksi suosikikseni levyllä valikoituu Luottamus, joka on kokonaisuutena suorastaan harras. Sovitus on erittäin kaunis jousineen. Mattlar-asteikolla levyn kevyimmästä päästä on yhdessä Timo Rautiaisen kanssa esitetty Sinun kuuluu, jossa voisi olla radiosoittopotentiaaliakin – jos sitä nyt kukaan varsinaisesti hakee.

Levyn "varsinaisena" viimeisenä kappaleena kuullaan Koiranelämää, jossa Mattlar laulaa säestäjänään Trio Niskalaukaus. Järeä sovitus on Niskalaukauksen, mutta Mattlarin vahva ääni sopii kokonaisuuteen paremmin kuin hyvin. Tämän yhteistyön tuloksen kuultuani ymmärrän paremmin Niskalaukaustakin, jonka fanijoukkoon en ole ennen kuulunut.

Kirsi-Marja Nurminen / Itä-Häme 23.10.2003

Tuli jatkaa Mattlarin debyyttialbumin Pariisi–Vuorenkylä jälkeistä sarjaa. Lumesta ja Vedestä on päästy Tuleen. Levyllä soi osaltaan tuttu Mattlar: lämmin, hiukan melankolinen musiikki ja tavallista laulurunoutta oivaltavampi verbaalinen viesti.

Sävellykset, sanoitukset ja esitykset ovat siis edelleen Marja Mattlarin. Tuottajana ja sovittajana Tuli-albumilla toimii Yari. Lisäksi levyllä toteutuu yhteistyö Trio Niskalaukauksen kanssa, kun Timo Rautiainen laulaa Mattlarin kanssa duettoa Sinun kuuluu ja yhtye esittää Mattlar solistinaan sovituksensa Koiranelämästä.

Kitarapohjaisessa akustisessa laulelmassa on vuosien kuluessa, eri sovittajien myötä kuulunut erilaisia sävyjä. Uusinta levyä luonnehtii voimakkaasti jousikvartetti ja kantele sekä lyömäsoittimet.

Myös rytminen svengi on lisääntynyt. Muuntuminen lähemmäs mainstream-musiikkia ei ole kuitenkaan hukannut Mattlarin ominta, päinvastoin tietynlainen hevi ja energisyys osoittaa, ettei 50-vuotias Mattlar ole jäänyt menneeseen, vaan on keskellä kypsää luovuutta. Hänen oksansa murtuvat ja antavat mahdollisuuden uudelle.

Marja Mustakallio / Kaleva 30.11.2003

Tuli-levy vaikuttaa edeltäjiään lohduttomammalta ja surullisemmalta. Etenkin Elämätön elämä -kappale ei päästä kuulijaa helpolla, vaan puristaa ihmisen syövereistä syvimmät tunnot esiin. Se, jos mikä tekee Mattlarin tekemästä musiikista arvokasta. Toki lohtua ja iloakin löytyy, kuten nostalgisessa kappaleessa Mansikkapaikka. Levyn ainoa radiosoittopotentiaalia omaava kappale on Olisit tullut käymään silloin.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeenkin esittämä Elinkautinen taipuu Mattlarin käsittelyssä lähes barokkimaiseksi balladiksi. Erikoisimpana kokeiluna joukosta eroaa viimeisenä kuultava Koiranelämää, joka on erittäin rohkea, metallin käryinen raskas laulu. Se, vaikka onkin hyvin tehty, särkee levyn yleistunnelmaa.

Levyn kappaleista hienoimmin kuulijaan vaikuttavat upea Irti ja avauskappaleena kuultava Löytöretkellä, jonka äänimaisemaan on onnistuttu vangitsemaan harvinaisen uniikki tunnelma. Mainita täytyy myös lohdullinen ja hiljainen Enemmän kuin milloinkaan, jonka Mattlar tulkitsee lähes kuiskaten.

Tuli on laadukas ja tärkeä levy, jonka sisältämä musiikki on kaunista, koskettavaa ja humaania. Toivoa sopii edelleen, että Mattlarin musiikki tavoittaisi suuremman joukon musiikkia rakastavia ihmisiä.

Otto Suuronen / Joutsan Seutu 3.12.2003

Marja Mattlar kuuluu niiden persoonallisten suomalaisten musiikintekijöiden joukkoon, joiden kohtaloksi – tai kenties onneksi – on ollut jäädä omakustannepolitiikan varaan; mitä tulee levyjen julkaisemiseen. Onnea on ainakin se, että Mattlarin kaltainen, musiikin tekemiseen vakavasti suhtautuva artisti saa näin itsensä esille sellaisena kuin haluaa.

Mattlarin uusin cd Tuli on tyylikäs ja harmonisen kaunis jatko-osa edellisille levyille. Yhteistyökumppanina on tällä kertaa SE-yhtyeen kautta tunnetuksi tullut samanmoinen persoona, Yari. Yaria, vai mitä, mutta levyn yleisilme on hallittu ja monilta osin tyylikkäästi viuluin koristeltu.

Ai niin. Levyn se koukku taitaa olla siinä, että mukana on sekä duetoimassa että koko bändinsä kera Timo Rautiainen. Yhdessä tulkittu Sinun kuuluu on kaunis laulu. Yhdessä esitetty Koiranelämää onkin sitten Trio Niskalaukaus -tyylinen menobiisi, jos kohta täysin levyn yleisilmeestä poikkeava kappale. Mukana levyllä on lisäksi jo aiemmin Niskalaukauksen hyödyntämä Elinkautinen, nyt Mattlarin omana herkkänä esityksenä.

Veli-Matti Henttonen / Salon Seudun Sanomat 13.12.2003

Marja Mattlar on lauluntekijä sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän kirjoittaa laulunsa itse alusta loppuun, mikä sinänsä on jo kunnioitettava saavutus. Joutuu olemaan samalla muusikko ja säveltäjä sekä toisaalta pitää olla tarinankertoja, ajattelija ja runoilija.

Monet epäonnistuvat surkeasti siinä, missä Marja Mattlar loistaa. Marjan lauluja on tehnyt tunnetuksi Timo Rautiainen niskalaakeineen, mitä pidän herralta arvokkaana kulttuuritekona.

Kappaleissa on persoonallinen sointi, joka muodostuu kypsän naisäänen tulkitessa sille räätälöityä säveltä ja tekstiä. Jos jotain negatiivista kaivamalla kaivaa, niin toivoisi tulkintaan enemmän tunteiden kirjoa tukemaan sanoituksia.

Sovituksen on pääsääntöisesti tehnyt Yari. Kappaleisiin on luotu hieno äänimaailma, joka sopii sävellyksiin kuin nyrkki silmään. On käytetty hienoja akustisia soittimia kuten kannelta ja sitaria. Kappaleet muodostavat yhtenäisen soinnillisen kokonaisuuden, joiden ääreen on hyvä pysähtyä ajattelemaan.

Levyn muusta linjasta poikkeaa Koiranelämää, jonka sovitus on Trio Niskalaukauksen käsialaa. Raskaampi toteutus Marjan tuotannosta toimii näemmä näinkin päin. Mielestäni jopa paremmin kuin Rautiaisen laulamana.

Marjan selkein vahvuus on sanoituksissa. Tämän lyriikan ääreen voi hiljentyä pitkäksikin aikaa. Tekstit ovat yksinkertaisesti hienoja, eikä niitä muuten tarvitsisi edes kuvailla.

Elävää rakkautta ja suruja kuvaillaan juuri oikein sanoin. "Korvani takana, herkässä kohdassa, muinaista reittiä vaellat, määränpäätäsi kohti", herkkyydellään sanat luovat vahvaa tunnelmaa, jota harvoin kohtaa. Mielestäni yksi vuoden 2003 tärkeimmistä levyjulkaisuista.

Tommi Prami / Uutis-Jousi 18.12.2003

Marja Mattlarin neljäs studioalbumi Tuli on Yarin tuottama ja sovittama. Kaikki 14 raitaa ovat totutusti Mattlarin originaaleja, ja hänen sekä tuottajan lisäksi muusikkoina esiintyvät mm. Pekka Törmänen (b), Jarmo Hovi (perc), Eveliina Kontio (kantele) sekä Antti Heermanin ensiviuluilema jousikvartetti. Päätösraita Koiranelämää on sovituksena sekä tuotantona raidalla vierailevan Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -komppanian nimissä.

Mattlar suosii kahden tahdin mitassa kaartuvia fraaseja, joka jo sitoo ilmaisun tiettyyn poljentoon. Joku fraseerauslipsahdus särähtää, esimerkiksi "puu-huttelet" ja "takaa-na". Jäidenlähtö on upea teksti, vaikkei otsikko siitä löydykään. Dylanmainen Sinun kuuluu kantaa myös hienosti, mukana laulamassa Timo Rautiainen. Tempot ovat kautta linjan hitaita ja rauhallisella otteella esitettyjä. Olisiko tämä hieman rauhallisempi kooste kaikin puolin, jopa vakavampi?

Pekka Nissilä / Muusikko 12/2003