Lintu – vuodet 1991–2001 – arvostelut

Lintu-levyn kansi

Omakustanteina aiemmat levynsä julkaissut Marja Mattlar on summannut kymmenvuotisen levytysuransa Suomen Edel Recordsin toimesta kokoelmalevyksi Lintu – vuodet 1991–2001. Yli tunnin pituisella kokoelmalla on 17 laulua Mattlarin kaikilta neljältä pitkäsoitolta sekä levytysuran aloittanut Kirje täältä -single vuodelta 1991.

Mukana on myös Mattlarin oma alkuperäisversio (vuodelta 1993) Timo Rautiaisen tunnetuksi tekemästä Lintu-laulusta sekä niin ikään Rautiaisen tulkitsema Kehtolaulu; noin niin kuin vinkiksi kaikille Trio Niskalaukauksen ystäville. Mattlarin alkuperäisversiot ovat, kuten myös Rautiaisen laulut, upeita omalla tavallaan.

Tämä upeus kattaa koko kokoelman. Mattlar on omien laulujensa kauniin kuulas ja sielukas tulkitsija, joka vaatii kuulijaansa hiljentymään. Mattlar uskoo vahvoihin tunnelmiin, hän ei ole mikään "ylireagoija", vaan hyvällä tavalla asiansa esittävä laulaja.

Mattlar kuuluu trubaduurien sukukuntaan. Hän ei ole kuitenkaan mikään hauska laulattaja, vaan enemmänkin ranskalaistyylinen chansonien tulkitsija.

Mattlar osaa kirjoittaa ja esittää tunteisiin vetoavia, perin kauniita lauluja.

Veli-Matti Henttonen / Salon Seudun Sanomat 14.12.2002

Marja Mattlar on pitkän linjan lauluntekijä, joka on pysynyt aina viime vuosiin saakka suurena tuntemattomana. Mattlar on varsinainen trubaduurimusiikin käsityöläinen, sillä kaikki kappaleet, sovitukset ja jopa levyjen markkinointi on hänen omissa käsissään.

Mattlarin musiikki on ehdotonta, rehellistä ja samalla hivelevän kaunista, toisin sanoen juuri sellaista, jota ei radiossa nykyään juurikaan kuule. Mattlarin levyt ovat kuitenkin olleet vuodesta 1993 saakka alan harrastajapiireissä arvostettuja ja useasti palkittuja.

Kokoelmalevy Lintu – vuodet 1991–2001 antaa monipuolisen kuvan Mattlarin lauluntekijän ja tulkitsijan lahjoista, sillä näytteitä on kaikilta albumeilta kymmenen vuoden ajalta. Mukana on vakavia ja pohdiskelevia rakkauslauluja kuten Mitä teen tälle ikävälle sekä iloa ja vapautuneisuutta tulvivia kappaleita, esimerkkinä vaikkapa Olipa kerran.

Mattlarille ei oikeastaan löydy vertailukohtia edes ulkomaisista lauluntekijöistä, sillä hänen laulunsa erottaa juuri hänen omikseen ensimmäisistä tahdeista lähtien. Kuuntelijan ensivaikutelma on, että Mattlarin on aina tuntenut, tai ainakin halunnut tuntea.

Lauluissa on arkielämää kauneimmillaan, ja niissä puhuu elämää kokenut, aikuinen ihminen. Mattlarin ei tarvitse temppuilla kielellä, ja oivaltavat sovitukset ovat harmoniassa hitaasti mutta varmasti lämpiävien tekstien kanssa.

Niin hienoja ja seesteisiä kuin Mattlarin omat tulkinnat ovatkin, on hänen uransa saanut yllättävää lisäpontta myös rock-genren puolelta. Trubaduurin kolme hienoa laulua on päätynyt viime vuosina jyväskyläläisen metalliyhtyeen Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen albumeille. Esimerkiksi Niskalaukauksen versioima pakahduttava, väsymistä ja kuolemaa käsittelevä Lintu on hieno aihio monenlaisille raja-aitoja kaataville tulkinnoille.

Hannu Kylkisalo / Vantaan Lauri 3/2003

Kun laitoin Marja Mattlarin kokoelman cd-soittimeen, ei ole tarvinnut levyä vaihtaa. Mattlarin puhutteleva, ammattitaidolla tehty musiikki on sopinut kiireistä elämänrytmiä rauhoittamaan ja pelkästään nautittavaksi.

Kokoelman Lintu – vuodet 1991–2001 kappaleet on koottu suurimmaksi osaksi kolmelta aiemmin ilmestyneeltä albumilta, Pariisi–Vuorenkylä (1993), Lumi (1996) ja Vesi (2000). Lintu-kappale on tullut laajemmin tunnetuksi Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukauksen esittämänä. Niskalaukauksen Rajaportti-levyllä on niin ikään Mattlarin tuotantoa.

Kolmekymmentä vuotta musiikkia säveltäneeltä, sanoittaneelta ja esittäneeltä Mattlarilta puuttuu massiivisen markkinointikoneiston tuki, joka auttaisi hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Mattlar esiintyy kuitenkin säännöllisesti sekä kotimaassa että Keski-Euroopassa.

Mattlarin laulujen taika on tietynlaisessa yksinkertaisuudessa: hän etsii olennaisen niin sävellystyössä kuin sanoittamisessa. Mattlarilla on harvinainen taito löytää juuri sopivimmat sanat. Musiikkia voisi luonnehtia folk-popiksi, siinä on vaikutteita kehtolauluista, balladeista ja melodisemmasta musiikista.

Jos lauluilla voi olla sielu, Mattlarin lauluilla on. (4/5)

Sari Toivakka / Keskisuomalainen

Marja Mattlar on epäilemättä kansainvälisesti tunnetuimpia laulelmantekijöitämme. Tällä levyllä on koottu kappaleita neljältä pitkäsoitolta sekä singleiltä. Suurin osa niistä on äänitetty ulkomailla, lähinnä Ranskassa ja Belgiassa, laulelmien vahvoilla alueilla. Itse en tosin kyennyt kuulemaan suurtakaan eroa eri maiden äänitysten välillä. Sovituksissa sitävastoin on. Levyn mielenkiintoisimmaksi osuudeksi nousee Suomessa äänitetty Lumi-LP, jonka sovittajana ja tuottajana on toiminut Pekka Pohjola ja jossa sähköisten soittimien rooli on muita vahvempi. Tulos on tyylikäs, sillä myös muusikot ovat huippukaartia kautta linjan. Se piristää, sillä muutoin mitään yllättävää tällä kokoelmalla ei ole, niin perinteissä kiinni olevaa tämä on. Hyvin tehtyä, hyvin laulettua ja tekstejä voi täydellä syyllä kutsua lyriikaksi. (3/5)

Teemu Virtanen / Rytmi 1/2003

Hartolan Vuorenkylässä asuva lauluntekijä Marja Mattlar on tähän asti kulkenut suomalaisen musiikin maailmassa täysin omaa tietään. Hän on säveltänyt, esittänyt ja levittänyt musiikinlajeihin vaikeasti sijoitettavan musiikkinsa oman levy-yhtiönsä, Isis Recordsin kautta. Sopimuksia kaupallisen maailman kanssa ei ennen viime syksyä päässyt syntymään.

Tilanne on kuulijoiden kannalta ollut ikävä, koska pieni ja vähäresurssinen firma ei ole kyennyt tehokkaaseen markkinointiin.

Toivoa sopii, että kaikki on pian toisin.

Onko Mattlar nyt siis myynyt itsensä, vai mitä on tapahtunut, kun vetovastuu on siirtynyt suuremmalle levy-yhtiölle?

Lintu-albumilla kuullaan retrospektio Mattlarin 30-vuotisen taiteilijauran levytyksistä. Materiaali on peräisin neljältä albumilta, Pariisi–Vuorenkylä (1993), Lumi (1996), Belgiassa (1998) ja Vesi (2001), sekä eri vuosina julkaistuilta singlelevyiltä.

Tällä kertaa Mefisto on ollut hyvä ystävä eikä Mattlar ole suinkaan myynyt sieluansa. Katsaus kymmenen vuoden musiikkiin ylittää oikeastaan jokaisen tähänastisen yksittäisen levytyksen.

Tästä kokoelmasta on poissa sekä Lumessa että Vedessä vaivannut lähes ylenmääräinen melankolisuus. Nyt kuultavaksi tarjoutuu jännitteisempi kokonaisuus, jossa kuitenkin piirtyy matkan kulku eri sovittajien ja kokoonpanojen kanssa.

Pekka Pohjolan ärhäkämpi rytmiikka seuraa Gabriel Yacoubin ja Patrice Clementinin ilmavaa keskieurooppalaista balladi-ilmastoa. Viimeisen albumin kappaleissa Jaakko Viitalan musiikkinäkemykset tekevät oikeutta Mattlarin teksteille, ne imevät mukaansa, keinuttavat ja jäävät soimaan.

Jos Mattlarin kaltainen musiikki soisi kuntosaleilla, palaisin vempaimien luokse ikiliikkujan tavoin, sitkeänä kuin vain suomalainen nainen. Tietäisin myös, miksi lihaksiani vatkaisin.

Mattlarin tekstejä ja kansanlaulunomaisia melodioita säestää laaja akustisten soitinten kirjo jousikvartetista krumhorniin. Lausumattomissa sanoissa soittimet katoavat ja Mattlarin ääni kohoaa väkevänä kuin fadolaulaja ja olinpa kuulevinani siinä häivähdyksen traditionaalista mustalaislauluakin.

Mattlar on ponkaissut suuremman yleisön tietoon albumin nimikappaleella – ja aivan toisenlaista musiikkia esittävän – Trio Niskalaukauksen tulkitsemana. Näinkö musiikkimaailmamme toimii, että vasta miehinen nostatus avaa julkisuuden ovet naisille?

Eiköhän nyt olisi jo keski-ikäisten naisten aika loistaa, siihen Mattlarilla on kaikki edellytykset. Toivottavasti tulossa on paljon lisää ja uutta niin kuin ensimmäinen single vuodelta 1991 lupaa: "Tämä on näkemiin eikä hyvästi."

Marja Mustakallio / Kaleva 31.1.2003

Jouluisin ilmestyy aina suuri joukko kokoelmalevyjä, joiden julkaisun pääperiaate tuntuu olevan enemmän ja vähemmän rahastushenkinen. Onneksi kuitenkin kaikkien ylikaupallisten rahastuskokoelmien joukosta löytyy ainakin yksi kokoelmalevy, josta voi ylpeänä nauttia ja lumoutua. Vuorenkyläläisen Marja Mattlarin kokoelmalevy Lintu kattaa muusikon vuodet 1991–2001, vaikkakin vanhimmat kappaleet ovat syntyneet jo 20 vuotta sitten. Tämä Edel Recordsin julkaisema kokoelma kattaa materiaalia levyiltä Pariisi–Vuorenkylä (1993), Lumi (1996) sekä Vesi (2000). Mukana on myös muutama vain singlenä julkaistu kappale sekä harvinainen livekappale Belgian kiertueelta.

Mattlar esittää ajattoman koskettavaa, humaania musiikkia. Laulut kertovat elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja kasvamisesta. Pääasiallisesti levyä hallitsee surun ja kaipuun jylhä melankolinen tummuus, mutta yhtä lailla kappaleet antavat myös salamyhkäistä lohtua. Parasta Mattlarissa on kuitenkin tekstien lumoava herkkyys. Sanoitukset kun toimivat erinomaisesti yksin runoinakin, ilman sävellystä. Hyvänä esimerkkinä tekstiosuus albumin nimikkokappaleesta:

"En kadu ketään niistä joita syliini suljin / heitä sentään rakastin / itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin / joita väistin ja pakenin / sillä aina kun ihmisen lähelle päästin / löysin lähelle itsekin / mutta jos itseäni varjelin ja suojelin / aina eksyin ja palelin"

Tekstit löytyvät kansilehdykästä kuluttajaystävällisesti sekä suomeksi että englanniksi, ja mikä parasta lyriikat on käännetty englanniksi erittäin vakuuttavasti. Yksittäisistä kappaleista ehdottomia helmiä ovat Lintu, melankolisen kaunis Lähtölaulu, ikävässään voimakas Kirje täältä, majesteetillinen Kahlittu sekä soljuvan herkkä Kehtolaulu. Levylle ei ole eksynyt kuin yksi hutilyönti, joka on allekirjoittaneen mielestä kappale Mitä teen tälle ikävälle. On sinällään hullunkurista, että kokoelmalevyn ainut kepeätä radiohittipotentiaalia omaava kappale on levyn heikoin ja vähiten koskettavin.

Lintu on kokoelmalevynä erinomainen ja ehdotonta kotimaisen musiikin valioluokkaa. Mattlar on ainutlaatuinen ja omaperäinen taiteilija, jonka musiikissa suru ja lohtu vaeltavat kohti yhteistä tyyssijaansa.

Otto Suuronen / Joutsan Seutu 2/2003

Marja Mattlar on tehnyt levyjä 10 vuotta, mutta lauluja hän on kirjoittanut jo 30 vuotta. Laulut ovat saaneet kypsyä ilmeisen hyvin ennen levylle päätymistä, sen verran viimeisteltyä on jälki levyllä.

Mattlarin musiikki ei ole mitään heppoista taustapoppia, vaan intensiivistä kuuntelua vaativaa laulelmaa. Mutta se myös antaa kuulijalleen, Mattlarin lyriikat ovat erittäin vahvoja ja niissä kuuluu eletty elämä kaikkine ikävineen, kaipauksineen, onnineen ja kuolemineen.

Rakkausteema on vahva, mutta käsittelytapa ei ole se kaikista tavallisin. Marja Mattlar taidetaan tuntea parhaiten kahdesta läheisen kuolemasta kertovasta laulusta, Linnusta ja Kehtolaulusta, tekihän Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus niistä omanlaisensa versiot. Niin suuri Niskalaukauksen ystävä kuin olenkin, on pakko sanoa, että alkuperäinen on kyllä parempi.

Ehkäpä minua miehenä kiehtoo myös Mattlarin melko voimakas naisellinen tapa laulaa asioista. Miespuolisia lyyrikoita on kuitenkin maailma väärällään. Mattlarin musiikkia luonnehtisin yhtä aikaa sekä hiljaiseksi että rankaksi. Harva lauluntekijä laittaa tässä määrin itseään peliin, intensiivinen kuuntelu vaikuttaa lähes pakosti kuulijankin mielialoihin.

Harva muusikko myöskään näkisi tällaista vaivaa soittajien haalimiseen, osa kappaleista on äänitetty Ranskassa ja osa Belgiassa livenä. Vaivannäkö myös kuuluu tässä maailmanmusiikkivaikutteisessa laulelmassa, tinapillit kampiliirat, kitarat, kamarimusiikkisoittimet ynnä muut hallitaan tyylillä.

Mikko Huikkonen / Joensuun Ylioppilaslehti 2/2003

Kaunisääninen Marja Mattlar on kerännyt kiitoksia kriitikoilta ja niittänyt mainetta ulkomaita myöten. Laulaja-lauluntekijän äänitteitä on julkaistu jo peräti 20 maassa. Uudelle Linnuksi nimetylle kokoelmalle on kerätty Mattlarin tuotannon parhaita paloja. Tiivistunnelmaisissa, perinteisestä folkista vaikutteita saaneissa kappaleissa podetaan elämäntuskaa, mutta osataan nauttia myös pienistä onnen hetkistä. Mattlar laulaa hienosti ja hänellä on sanottavaa. Sävellykset eivät kuitenkaan ole vastaavaa tasoa. Suuren yleisön suosikiksi tämäntyyppisestä musiikista ei ole, mutta jos olet melankoliaan taipuvainen ja tykkäät ihmissuhteiden solmuista kertovista tarinoista, on Lintu sinulle oikea valinta. (3/5)

Kai Sandberg / Forssan Lehti 11.2.2003

Marja Mattlar on tehnyt kuulaita laulujaan jo kolmekymmentä vuotta. Viehättävän akustinen ja huolella toteutettu levy sisältää kappaleita kolmelta eri albumilta ja lisäksi muutamia singlejulkaisuja. Kotimaisten lisäksi levyllä musisoivat soittajat useista eri maista, ja äänityksiä on tehty kotimaan lisäksi Ruotsissa ja Ranskassa. Aiheet tuntuvat omakohtaisesti koetuilta. Tulkinnat ovat sopivan pelkistettyjä, ja pohdiskelevat ja surumieliset tarinat tulevat kauniisti esille. (4/5)

Taina Värri / Me Naiset 5/2003